Pizzalandiasta Funlandiaan

Viime lauantaina kävimme noutamassa uuden perheenjäsenen perheeseemme rotareiden orientaatioleiriltä, jossa kaikki syksyllä saapuvat vaihto-oppilaat olivat olleet viikon verran. Heitä oli brieffattu suomalaisesta kulttuurista sekä olivat opiskelleet suomea viikon aikana.

Leirillä oli mukava jännittynyt tunnelma, kun uudet perheet olivat noutamassa uusia perheenjäseniään. Olin tulostanut lapun, jossa oli vaihto-oppilaamme nimi ja italian lippu valmiiksi, mutta yksi rotexi (edelliset suomalaiset vaihto-oppilaat, jotka olivat leirillä mukana) bongasi nimen, ja ohjasi vaihto-oppilaamme meidän luoksemme. Olimme koko perheen voimin siellä noutamassa häntä ja oli mukava tavata hänet. Hän vaikutti todella herttaiselta ja iloiselta.


Meille isäntäperheille oli infotilaisuus ja muistutus vielä käytännön asioista ja sen jälkeen menimme yhteiselle lounaalle. Lopuksi oli vielä lopputilaisuus ja pääsimme kotimatkalle.

Ostin myös muutaman hauskan pikkukirjasen Suomesta, jotka oli tehty eri kielillä. 4-vuotias tyttäremme tykkäsi niitä selailla automatkalla. Yksi oli suomeksi, yksi englanniksi ja yksi italiaksi.

Pysähdyimme kotimatkallamme Hämeenlinnassa ja kävimme katsomassa varsinaista linnaa. Automatka kesti noin 2,5 tuntia, joten siinä oli hyvä jutella ja keskustella erilaisista asioista.  Rotareilla on valmiina "ensimmäisen illan kysymyslista" ja kävimme niitä kysymyksiä läpi jo autossa. Nämä muodostavan ns. pelisäännöt perheen ja vaihtarin kanssa ja asiat tulee puhuttua auki, eikä kummankaan tarvitse arvuutella asioita.

Illalla kävimme paikallisessa kaupassa vähän ostoksilla juuri pahimman ukkosmyrskyn aikana, joten se meni huomaamattomasti ohitse. Seuraavana päivänä meillä vieraili vaihtarimme toinen isäntäperhe lapsineen sekä meidän tuttavaperhe, jossa on myös samanikäinen tytär. Iloksemme myös naapurin samanikäinen tytär piipahti juttelemaan vaihtarimme kanssa, ja se tuntui hänestä erittäin kivalta. Vaihtareille on tärkeää, että heille tullaan juttelemaan ja tutustumaan sekä ollaan heistä kiinnostuneita. Välttämättä he itse eivät oikein tiedä, miten lähestyä paikallisia ihmisiä.

Koska heidän orientaatioleirillä oli ollut suomen kielen opetusta, niin kyselin mitä sanoja hän oli jo oppinut suomeksi, ja kirjoitin ne lapulle ylös. Tämän jälkeen kysyin vastaavan sanan italiaksi ja laitoimme kaikki laput jääkaappimme seinään, jotta me perheenjäsenet voimme opetella italiaa ja hän voi opetella suomea.

Maanantaiksi meillä olikin pitkä lista, mitä kaikkia asioita meidän piti hoitaa koulussa ja koulun jälkeen. Yllätyksemme koulusta sanottiinkin, että vaihtarimme voisi aloittaakin heti koulun ja käydä lounaalla ja mennä tunneille. Koska meiltä on yli tunnin matka kotiin, niin jäin hänen kanssaan iltapäiväksi kouluun ja pääsin itsekin mukaan matematiikan ja biologian tunneille. Opetus oli englanniksi, kun ovat IB-opintoja.




Saimme hankittua muutamia kirjoja koululla olevasta kirjastosta. Aikamoisilta tiiliskiviltä nuo vaikuttivat, ja ajattelin mielessäni, että onpa siinä tiiliskivien raahaamista, jos on tietokone yms. laukussa lisäksi.

Koulun jälkeen noin kello 16 lähdimme kävelemään kauppatorille ja kävimme Kappelissa syömässä.
















Otimme kummatkin kalaa, lohta ja siikaa.

Kerroin myös Kappelin pitkästä historiasta ja ihastelimme kaunista ravintolaa. Tästä jatkoimme kauppatorille, josta ostimme muutamia kortteja ja kävelimme Forumin kautta vähän shoppailemaan. Ehdimme kotiin vasta seitsemän jälkeen ja olimme ihan väsyneitä kummatkin. Kyllä olikin raskas ja jännittävä koulupäivä meille molemmille. Illalla vielä katsoimme Wilma-tunnukset ja kännykkäliittymäasioita.

Seuraavan päivän lukujärjestys osoitti, että herätys oli kello 6.00 ja bussin lähtö kello 7.00. Emme ehtineet ensimmäiseen bussiin ja seuraavakin meni nenän ohitse. Vaihto-oppilaamme alkoi huolestua, että myöhästyykö hän ensimmäisenä koulupäivänään, ja kyseli, että saako luokkaan mennä sisään, jos on myöhässä vai pitääkö odottaa luokan ulkopuolella.  Olimme ehkä noin 7 minuuttia myöhässä, mutta niin oli kuulemma paljon muitakin junalakon takia, joten ei se haitannut. Koulussa on ovet auki, joten sinne saa mennä sisään vaikka kesken tunninkin.

Tiistaina siis saattelin hänet koululle, että koulumatka tulee tutuksi. Tämän jälkeen menin itse kahville koulua vastapäätäolevalle ihanaan kahvilaan. Voin suositella Café Briossia. Siellä oli vaikka millaisia ihania herkkuja!

Tämän jälkeen menin Sörnäisiin Migriin (maahanmuuttovirastoon) selvittelemään EU-kansalaisen rekisteröintiä, koska vaihtarit voivat olla kolme kuukautta maassa ja sen jälkeen EU- kansalaiset joutuvat rekisteröitymään Migrissä. Sinne on pitkät jonot ja aika pitää varata etukäteen. Eli netissä se sitten tehdään.

Näin on alkanut meidän yhteinen polku vaihtarimme kanssa. Ainakin ensimmäiset päivät on ihan hyvä ottaa vapaaksi töistä, jotta pääsee rauhassa näyttämään paikkoja ja käymään käytännön asioita läpi. Itse otin koko viikon vapaaksi, ja saan samalla hoitaa muitakin käytännön asioita ennenkuin syksyn touhut ja kiireet taas alkaa töissä ja lasten harrastusten suhteen.

Lapsi toisella puolella maailmaa

Vanhin tyttäristäni lähti heinäkuun puolessa välissä maailman toiselle puolelle Australiaan vaihto-oppilaaksi, jossa  tulee viettämään koko tulevan vuoden. Enpä ole montaa blogikirjoitusta nähnyt kotiin jääneiltä vanhemmilta tästä aiheesta, että miltä se heistä tuntuu.

Lasten kasvatuksessa olen pyrkinyt sanontaan "Anna vahvat juuret ja siivet millä lentää." Tarkoittaen että perusta kuntoon, ja kunnon tuki taustalle, jotta olisivat oma-aloitteisia, aktiivisia ja luottaisivat itseensä, omaan ajatteluun ja järkeensä. Siivet jotta uskaltavat unelmoida ja olla rohkeita kohdatessaan uusia asioita, ihmisiä ja kulttuureja.

No, 18. heinäkuuta hän sitten lähti Singaporen kautta orientaatioleirille neljäksi päiväksi ja sieltä sitten sunnuntaina jatkoivat Australiaan. Hän lupasi blogia kirjoittaa, mutta sieltä ei ole tullut kuin yksi blogikirjoitus Singaporen retkeltä ja nyt hän on ollut kohta kaksi viikkoa eikä vieläkään ole tullut uutta kirjoitusta, että miten siellä menee... On kuulemma niin kauhean kova kiire. Koulu alkoi jo heti toisena päivänä ja ilmeisti koulupuku hankittiin. Oli kuulemma käynyt lampaiden keritsemistä katsomassa sekä kenguroita. Hänen siskonsa sanoi, että Instagramiin oli kuulemma tullut kuvia, joten pitihän minun sekin asentaa puhelimeeni, että vähän saan seurattua, että mitä siellä tapahtuu.

Sitten alkoi kuulua vähän enemmän, kun oli huomannut että hänen pankkikortti eikä Visa-korttikaan toiminut siellä. Eli ei saanut nostettua rahaa. Tätä asiaa sitten selvitettiin puolin toisin sielläpäässä ja täällä Suomenpäässä, mutta niin Visa kuin OP-pankkikaan eivät asialle voineet mitään. Ilmeisesti ongelma oli siellä päässä vastaanottavissa laitteissa, jotka mahdollisesti eivät sirullista korttia hyväksyneetkään. Ainoa vinkki oli, että kokeilisi useammassa laitteessa, mutta eihän pikkupaikkakunnalla nyt niin montaa paikkaa ole missä käyttää pankkikorttia. Sovittiin jo että hän avaa siellä paikallisen tilin, ja että siirrämme sinne rahaa. Rahan siirto olisi tullut maksamaan 30 euroa. Kun olimme jo viikon jälkeen tässä vaiheessa, niin yht'äkkiä se Debit-kortti sitten alkoikin toimimaan nostoautomaatissa, ja hän saikin nostettua rahaa. Ehkä jatkossa kun lähtee noinkin pitkälle matkalle, niin kannattaa ottaa pankkikortti ja luottokortti mahdollisesti eri pankeista, jotta voisi olla useampia mitä kokeilla. Se on jännä kun on nykyään on niin tottunut, että kaikki on automatisoitu, nopeaa ja helppoa, että kun tuleekin haasteita, niin sitten ihmetellään, että mitäs sitten. Ennen vanhaa sai nostettua passin kanssa rahaa luottokortilla pankissa, mutta nykyään sekään ei ole mahdollista turvallisuussyistä.

Se että lapsi lähtee maailmalle vuodeksi on varsinkin äideille tunteellinen asia. Rotary-vaihto-oppilaita lähti 14 nuorta Australiaan ja Uuteen-Seelantiin, ja kun lentokentällä näin muita perheitä useampien äitien silmät olivat tomaatinpunaiset. Itse olin ajatellut, että en kyllä itke ja olen reipas ja rohkaiseva, mutta kun katselin punottavia poskia ja silmiä, niin kyllä se kyynel väkisin sieltä tuli. Tyttäreni sanoi, "älä itke" ettei hän itsekin alkaisia itkemään juuri ennen lähtöä, mutta en voinut sille mitään. Väkisinhän ne kyyneleet tuli. Tämä on äideille iso paikka varsinkin kun tietää, että eivät he samanlaisena takaisin sieltä tule vaan ovat kasvaneet vuoden varrella paljon. Vanhemmilla ei ole enää mitään kontrollia omaan lapseensa, ja hän on siellä itsensä ja muiden ihmisten varassa. Vaihto-oppilaskokemus on varmasti hieno ja kasvattava kokemus ja tuo paljon, mutta kyllä se on samalla meille vanhemmille luopumisprosessi meidän pienokaisista.  Ennen lähtöä itselläni oli kauhea paniikki, että olenko nyt sanonut kaikki mitä olen aina halunut sanoa, jottei ole jotain jäänyt sanomatta, ja jossain vaiheessa sitten tuli tunne, että kai ne on nyt sitten sanottu. Lähtiessä kun muutenkin oli kyyneleet silmissä, niin annoin vain ison halin ja sanoin mielessäni Hyvää matkaa!

Nyt kun olemme olleet yhtä lasta pienempi perhe niin on ollut varsin jännä tunne. Kyllä se yksikin persoona tuntuu perheessä ja koko perhedynamiikassa. Ja maitoakin kuluu paljon vähemmän... Olemme tyhjentänyt ja siivonnut tyttäreni kaappeja, jotta olemme valmiita uuden perheenjäsenen tuloon. Saamme nimittäin viikon päästä meille italialaisen vaihto-oppilaan asumaan viideksi kuukaudeksi. Innolla odotamme uutta kansainvälistä kokemusta hänen kanssaan.

Tehokas reissu kauniiseen Pietariin

Kesälomallamme lähdimme keskimmäisen tyttäremme ja pienen seitsemän hengen seurueen kanssa Pietariin kolmeksi päiväksi. Keskimmäinen tyttäremme on opiskellut venäjää neljänneltä luokalta asti, joten tavallaan tämä oli hänen kulttuuri- ja kielimatka. Meillä oli mukana loistava opas, ystävämme, joka on asunut Pietarissa ja osaa sujuvaa venäjää. Häneltä saimme paljon hyviä vinkkejä ja koko reissu oli todella helppoa, kun hän tiesi parhaimmat käytännöt ja pystyi venäjäksi tarvittaessa kysymään apua. Viihdyimme Pietarissa todella hyvin ja meillä oli upea matka.

Tässä muutama käytännön vinkki kaikille ensi kertaa Pietariin menijöille:

• Jos mahdollista ota hyvä opas mukaan, joka rakastaa maata ja osaa venäjää. Saat matkasta paljon enemmän irti, kun matkassasi on innokas opas.
• Älä juo kraanavettä
• Ruoka on hyvää, mutta katso vähän mitä syöt, kannattaa ehkä pysyä kypsennetyissä ruuissa ja pullovesissä tai paikallisessa samppanjassa ;) (tarkista aina kuohuviinin-/samppanjapullon hinta ennen tilausta). 
• Käytä pientä rahapussia ja säilö se sellaiseen paikkaan, minne taskuvarkaat ei pääse. Käsilaukuista varastetaan todella taidokkaasti vaikka pitäisit niistä kuinka lujaa kiinni. Erityisesti ruuhkaiset bussit ovat otollisia paikkoja taskuvarkaille. 
• Älä heitä vessapapereita tms. vessanpönttöön
• Ole avoimin mielin ulkomailla, joskus jotkut asiat toimivat eritavalla tai voi kestää vähän pidempään kuin olet tottunut. 
• Kiertele, katsele ja ihastele!

Tämä oli meidän perheen ensimmäinen matka Pietariin ja Venäjälle yleensäkin. Menimme Allegrolla ja kokonaisjunamatka kesti vain 3 tuntia ja 20 minuuttia. Tuntui että matka meni ihan sujauksessa ja eipä ihme, kun juna ajoi välillä 216 km tunnissa.

Viisumit hankimme Russian Expert:stä http://www.russianexpert.fi/
74 EUR/kpl ja ne tulivat viikossa. Siellä oli todella ystävällistä palvelua ja he ohjeistivat myös mitä maahantulokorttiin laitetaan.

Junaliput maksoivat edestakaisin 74 EUR /hlö menopaluulippu yhteensä.

Meridian hotellin löysimme keskustasta, ja se oli todella keskeisellä ja hyvällä sijainnilla, josta pystyi kävellen lähtemään katsomaan keskustan nähtävyyksiä, myös metro-asema oli lähellä. Huoneet olivat perussiistit, ja mikä meille oli tärkeää, että siinä oli oma wc ja kylpyhuone verrattuna, että olisi ollut yhteinen wc käytävällä. Hotellissa on aika tavalla portaita, joten se kannattaa huomioida eli ei sovi liikuntaesteiselle. Se mikä pitää muistaa on, ettei heitä vessapapereita vessanpönttöön, koska putket ovat todella kapeita ja varmasti menevät tukkoon.  https://www.tripadvisor.fi/Hotel_Review-g298507-d6876041-Reviews-Meridian_Hotel-St_Petersburg_Northwestern_District.html 
Jos menisin tuonne uudestaan niin en ostaisi siihen kuuluvaa aamiaista, koska se tarjottiin kadulla olevassa ravintolassa, jonka palvelu oli todella hidasta. Kadun varrella on paljon muitakin kivannäköisiä kahviloita.

Ensimmäisenä päivänä kävimme katsomassa  kuuluisaa Verikirkkoa.

Nimensä se on saanut siitä, että se on rakennettu paikalle, jossa tsaari Aleksanteri II murhattiin vuonna 1881. Keskiviikkoisin se on kiinni, eli silloin katsoimme vain ulkopuolelta, mutta palasimme sinne perjantaina ja pääsimme ihastelemaan kirkon huikean hienoa kattoa ja seiniä.

Pitihän meidän käydä myös kuuluisa Iisakin kirkko katsomassa vanhan sanonnan mukaan "Rakennetaan kuin Iisakin kirkkoa. Sekin oli kiinni ja sen huippu oli remontissa, mutta kiipesimme lukuisia portaita ylös ja pääsimme katselemaan hienoja maisemia. Pietarissa on myös todella mielenkiintoinen pienoismallimuseo, jossa piipahdimme ensimmäisenä päivänä.

Seuraava päivänä teimme retken Pietarhoviin. Seikkailimme sinne metrolla ja pienellä bussilla ja löysimme hyvin perille. Pietarhovin puistossa on 150 erilaista suihkulähdettä, ja olimmekin sellaisella golfkärrykierroksella puutarhassa, jossa valtavaa puutarhaa esiteltiin. Toki kävimme myös Pietarhovin sisällä, ja olimmekin jo kello 10 siellä odottamassa, että pääsemme sisään, kun se aukeaa kello 11. Se olikin hyvä suunnitelma, koska jonot Pietarhoviin ovat yleensä valtavat, ja voi olla että lippujonossa normaalisti menee tuntikausia.

Illan tummetessa kävimme vielä perinteisellä kanaalikierroksella, joka kesti tunnin. Se oli myös mukava tapa huilata jalkoja päivän retken jälkeen, ja vielä näimme kauniita maisemia Pietarista.

Päivien aikana kävimme pienissä kioskeissa ostamassa leipiä ja piirakoita, joita meillä oli retkillämme mukana. Ne ovat käteviä ja tuntuu, että löytyy monesta paikasta.

Lisäksi matkan varrella osui myös suklaakauppa, jossa oli taidokkaita suklaatöitä.

Viimeisenä päivänä kirjauduimme ulos hotellistamme ja jätimme kassimme hotellin laukkusäilytykseen, ja suuntasimme kohti Eremitaasia. Muutaman pysäkin matkallamme bussissa, rahapussini varastettiin käsilaukustani. Takanani oli tungosta ja vähän tuuppimista ja tönimistä. Varoittelin muuta matkaseuruettamme, että pitäkää kasseistanne kiinni kuten myös lipun myyjäkin teki. Ja vaikka olin pitänyt melkeinpä rystyset valkoisena käsilaukustani kiinni, niin kun tarkastimme laukkumme heti bussista poistuessamme tajusin, että minun lompakkoni oli viety varsin taitavasti. Siinä meni ajokortti, perheen Kela-kortit ja 110 euroa rahaa sekä tietty kiva lompakko lukuisine kanta-asiakaskortteineen. Passit ja matkalippumme oli säästynyt erillisessä taskussa käsilaukussani, ja pankkikortti minulla oli ollut erikseen farkkuni etutaskussa paikallisen rahan kanssa. Tässä oli jännitystä sitten koko rahan edestä!

Kun menimme Eremitaasin eteen lippujonoon taaksemme tuli joko sama tai uusi porukka, jotka kyttäsivät laukkujamme. Kun kiinnitimme heihin huomiota, niin  he lähtivät pois meidän takaamme, mutta isompi porukka oli järjestäytynyt Eremitaasin väliseen puistoon, jossa seurailivat turistien jonotusta, ja miespuoliset ihmiset tyhjensivät lompakkoja vähän iäkkäämmälle rouvalle, joka istui puiston penkillä.

Eremitaasissa oli aivan huikeita tauluja, veistoksia ja joka ikinen huone oli todella pramea. Kullan ja kimalluksen määrä oli valtava.

Allegro-junaa lähellä oleva metroasema oli remontissa kuukauden ajan, kun siellä korjattiin rullaportaita, joten jouduimme kulkemaan pikkubussilla yhdeltä metroasemalta sinne. Lähtiessämme kotimatkalle vahingossa hyppäsimmekin väärään bussiin ja ajoimme väärään suuntaan. Ystävällisesti bussikuski ohjeisti, että kannattaa jäädä seuraavalla pysäkillä pois ja mennä vastakkaiseen suuntaan. Koska aikaa oli enää 30 minuuttia ja seuraava bussi kulki vain 30 minuutin välein, oivalsimme pian, että emme kyllä bussilla enää ehdi perille. Oppaamme kysyi neuvoja kahdelta pysäkiltä olevalta naiselta, jotka ystävällisesti tilasivat meille kaksi taksia, joilla pääsimme sitten hurjaa vauhtia juna-asemalle. Olimme niin helpottuneita, että ehdimme junaamme, että pitihän meidän kotimatkalla ostaa ravintolavaunussa yksi kuohuviinipullo ja nautimme sen illallisen kanssa. Junamatka kotiin meni todella rattoisasti.

Kaikenkaikkiaan reissumme  kaikkine seikkailuineen oli todella onnistunut, ja voin lämpimästi suositella Pietarin reissua. Se on todella lähellä ja upea paikka kaikkine nähtävyyksineen.

Tässä vielä muutamia fiilistelykuvia herkullisista ruuista, mitä söimme.

Pelmenit

Blinit








Kievin kana
Ihanainen jäätee, joka tehtiin hienosta jääteelistasta tyttärelleni. Kummatkin kokit tulivat viereen katsomaan, että mitä mieltä hän oli siitä. Myöhemmin vasta tuli mieleemme, että ehkä jäät ovat tehty paikallisesta kraanavedesta, joka ei välttämättä olisi ollutkaan hyvä idea alunperin, mutta herkullinen se oli!

Mitä uutta sisäilmarintamalla?

Loppukevään 2017 aikana olimme vanhempainyhdistyksessä yhteydessä kaupungin sivistystoimeen ja Tilakeskukseen, ja järjestimmekin yhdessä heidän ja koulun kanssa vanhempainillan, jossa myös vanhemmat saivat esittää kysymyksiään ja huoliaan kaupungin virkamiehille. Lisäksi tilaisuudessa oli lastenlääkäri Tiina Tuomela kertomassa sisäilmaoireista vanhemmille. Tällaiset tilaisuudet ovat erittäin tärkeitä, jotta dialogi pysyy yllä puolintoisin.

Kaupunkimme sivistystoimi ja Tilakeskus suostuivat teetättämään koulumme kahteen eri rakennukseen homekoiratutkimukset ja saimme myös, E-keräin, ilman toksisuusmittaukset, jotka toteutettiin kesän 2017 aikana.  Nyt olemme kesän aikana saaneet jatkotoimenpidearvion mahdollisista remonteista, mutta saa nähdä mikä vaikutus niillä tulee olemaan varsinaiseen koulutyöhön ensi lukukaudella.

Se mikä on hieno parannus vuodenvaihteesta kaupunkimme toiminnassa, että nyt kaikki raportit tulevat kaupunkimme webbisivuille suoraan, josta niitä voi kaikki halukkaat lukea.
Tässäpä oiva esimerkki:
http://www.vantaa.fi/asuminen_ja_ymparisto/toimitilat_ja_kiinteistot/sisaymparistoasiat/ajankohtaisia_korjauskohteita

Se mikä on mielenkiintoista sisäilmahaasteissa, että kouluterveydenhoitaja on lapsen ensimmäinen kontakti sisäilmahaasteissa, mutta usein heidän keinonsa ovat rajatut, mitä he voivat asialle tehdä. Jos lapsi oireilee, niin he voivat antaa päänsärkypillerin, jottei lapsen tarvitse lähteä kotiin. Samaan aikaan paljon puhutaan, että kipulääkkeitä ei saisi syödä liikaa, ja sillä voi olla vakavia vaikutuksia terveyteen etenkin pitkäaikaisena käyttönä. On siis todella tärkeää, että sisäilmaoireilevat lapset eivät ole liian kauan kipulääkityksessä vaan saavat puhtaan, turvallisen kouluympäristön.

Lisäksi jos sisäilmahaasteisia lapsia ilmaantuu kouluterveydenhoitoon paljon vaikka yhtäaikaa, niin tämä kaikki on pois kouluterveydenhoitajan perustyöstä, jossa tulisi tehdä perusterveydenhuoltoa, -tarkastuksia yms. Tällaiset haasteet ovat valtava kuormitus myös siis kouluterveydenhoidolle, jota varmaan monikaan ei tule miettineeksi, kun keskustellaan sisäilmahaasteista koulussa.

Kevään 2017 aikana oli paljon kirjoittelua ja keskustelua sisäilma-asioista ja vaikutti, että tämä oli oikein kuuma peruna kuntavaaliehdokkaille. Toivotaan että tulevalla valtuustokaudella saadaan sisäilma-asioihin uutta suuntaa ja yhteistyötä kunnanvaltuutettujen, virkamiesten ja kuntalaisten kanssa hyvässä hengessä. Yhteisellä asiallahan tässä ollaan!

Julkinen kiitos näille kunnanvaltuutetuille 27.3.2017 allekirjoituksistanne!

Haluan kiittää näitä kaikkia kunnanvaltuutettuja, jotka allekirjoittivat kouluamme koskevan valtuustoaloitteen 27.3.2017.

Kaunis kiitos kaikkien oppilaiden, vanhempien ja koulun henkilökunnan puolesta, että osoititte välittävänne tästä meille tärkeän asian edistämisestä!

Koulussamme on noin 840 oppilasta ja 80 henkilöstöön kuuluvaa työntekijää, joista 65 on opettajaa. Mikkolan koulun oppilaat koostuvat erilaisista sosioekonomisista taustoista ja koulussa on paljon myös eri kulttuuritaustaisia oppilaita. Koulu toimii kahdessa rakennuksessa Vegassa ja Lyyrassa (uudempi). Lyyra-rakennuksessa toimii myös koulun hammashoitola ja neuvola.

Valtuustoaloitteen allekirjoittaneet henkilöt: 
Kimmo Kiljunen (sd.)
Tarja Eklund (sd.)
Hannu Kärkkäinen (sd.)
Christina Kassila (sd.)
Faysal Abdi (sd.)

Sirpa Kauppinen (vihr.)
Vaula Norrena (vihr.)
Sari Laakso (vihr.)
Sini Alén (vihr.)

Antero Eerola (vas.)
Jussi Saramo (vas.)
Minttu Sillanpää (vas.)

Timo Auvinen (ps.)
Jouni Herranen (ps.)
Johannes Nieminen (ps.)

Lasse Norres (kok.)

Valtuustoaloitteen teksti:

SELVITYS MIKKOLAN KOULUN SISÄILMAN MYRKYLLISYYDESTÄ JA TARPEELLISET TOIMENPITEET

Mikkolan koulussa on noin 840 oppilasta ja 80 henkilöstöön kuuluvaa työntekijää, joista 65 on opettajaa. Mikkolan koulun oppilaat koostuvat erilaisista sosioekonomisista taustoista ja koulussa on paljon myös eri kulttuuritaustaisia oppilaita. Koulu toimii kahdessa rakennuksessa Vegassa (Venuksentie 2) ja Lyyrassa (uudempi) (Lyyranpolku 2). Lyyra-rakennuksessa toimii myös koulun hammashoitola ja neuvola.

Mikkolan koulurakennuksia on korjattu vuodesta 2010 alkaen lukuisilla erilaisilla toimenpiteillä sisäilmaan liittyen, ja 2014 vuodesta alkaen on alettu keräämään oppilaiden oireilmoituksia kouluterveydenhoitajan toimesta. 30.5.2016 mennessä oireilmoituksia oli tullut 80 oppilaalta ja vuoden 2016 loppuun mennessä 39 uudelta oppilaalta, eli yhteensä 119 oppilasta on ilmoittanut sisäilmaoireista kouluterveydenhoitajalle vuoden 2016 loppuun mennessä. Mikkolan koulun vanhemmat ry:n mukaan 2017 aikana näitä ilmoittautumisia on tullut lisää. Seitsemän (7) opettajaa on menettänyt työkykynsä neljässä vuodessa. Nykyisistä opettajista tammikuun 2017 loppuun mennessä 16,9% (11/65) on ilmoittanut sisäilmaoireista työterveyshuoltoon.

Virallisten ilmoitusten lisäksi niin koulun henkilökunta kuin oppilaiden vanhemmat ovat huolissaan Mikkolan koulun sisäilman terveellisyydestä ja turvallisuudesta. Mikkolan koulun opettajat ovat tehneet vetoomuksen 26.1.2017 kaupunginhallitukselle osoittaakseen huolensa Mikkolan koulun sisäilman tilanteesta ja Mikkolan koulun vanhemmat ry. on tehnyt vetoomuksia 1.2.2017 ja 12.3.2017 kaupunginhallitukselle sekä selvityspyyntöjä 20.2.2017 ja ehdotuksia 25.2.2017 tilakeskukselle sisäilman tutkimiseksi. Osa opettajista ja lasten vanhemmista on ottanut yhteyttä myös työsuojeluviranomaiseen ja mediaan, koska sisäilma-asioita ei ole saatu kuntoon lukuisista korjauksista huolimatta.

Osa Mikkolan koulun oppilaita on siirretty Rekolanmäen koululle kevätkaudelle 2016 suorittamaan opinnot loppuun ja koululla on järjestetty opetustiloja uudelleen sisäilmaoireileville opettajille. Yksi Mikkolan koulun oppilas on kotikoulussa, ja koululta on myös siirtynyt pois oppilaita ja henkilökuntaa, kun eivät voi olla koulun tiloissa.

Mikkolan koulun vanhemmat ry. on pyytänyt homekoiran käyttöä Mikkolan koulun sisäilman tutkimuksissa ja tilakeskus on ilmoittanut käyttävänsä sitä keväällä 2017. Homekoiran paikallistaa mahdollisen homeen, muttei pysty arvioimaan sisäilman myrkyllisyyden määrää, ja tämän takia Mikkolan koulun vanhemmat ry. on ehdottanut, että koulun sisäilman myrkyllisyys mitattaisiin esimerkiksi Elisa Aattela Oy:n tuottamalla A 4 E-keräimellä ja viemärihajuhaittapaikat S-keräimellä (havaitsee kaasumaiset rikkiyhdisteet rakenteista), jotta saataisiin faktatietoja koulun sisäilman terveellisyydestä ja turvallisuudesta mahdollisimman pian. Koulu on mukana Aalto yliopiston tutkimuksessa Lyyra rakennuksen osalta, jossa kyseistä sisäilmantoksisuutta on mitattu A 4 E-keräimellä, mutta akateemisen tutkimuksen tulokset ovat saatavissa tutkimussuunnitelman mukaisesti myöhemmin. Kyseisessä tutkimuksessa ei ole mitattu Vega-rakennuksen toksisuutta, eikä tutkimus auta lyhyellä tähtäimellä vanhempien ja opettajien huoleen.

Esitämme, että tilakeskus järjestää välittömät sisäilman toksisuuden/myrkyllisyyden mittaukset Mikkolan koulussa ja tekee tarvittavat laajemmat tutkimukset. On myös selvitettävä väliaikaisen parakin tai paviljongin tarvetta sijoitettavaksi Mikkolan koulun pihalle väistötilaksi lukuvuodeksi 2017-2018. Pidemmällä jännevälillä saattaa olla tarve rakentaa kokonaan uusi koulurakennus Mikkolaan. 

Vantaalla 27.3.2017

Kimmo Kiljunen

Millaisia kuntavaaliehdokkaita haluaisit äänestää?

Olen käynyt kovaa Jaakobin painia itseni kanssa viime kuukausien aikana, että miten suhtautuisin kuntavaaliehdokkaisiin.

Ystäväni kertoi, että helsingin puolella ei paljoa kuntavaaliehdokkaita näy. Korkeintaan saa ostoskeskuksessa kukkasen tai lapset saavat ilmapallon. 

Minulla on vähän eri kokemus 2017 kuntavaaliehdokkaista, jotka tuntuvat että tulevat melkeinpä iholle... Kuten aikaisemmin olen todennut sisäilmaongelmat todellakin nostattavat tunteita pintaan ja sitä kautta tuo esiin sen, miten ihmiset käyttäytyvät haastavissa tilanteissa. Koulumme sisäilma-asioiden osalta olen saanut todella ihmetellä eri kuntavaaliehdokkaiden käyttäytymistä. Jossain välissä tuntui, että minulla ei ihan oikeasti ole kuin iso lista ihmisiä, ketä en ainakaan äänestä. Aloin jo olla varsin epätoivoinen asian suhteen. Minulle henkilökohtaisesti on tärkeää se, MITÄ tehdään ja MITEN asioita viedään läpi sekä MITEN asioista kommunikoidaan.

Tiedän kuitenkin, että on tärkeää äänestää ja haluan toimia vastuullisena kuntalaisena ja hyvänä roolimallina myös lapsille asian suhteen.

Jan Edelmannista (kok.) minulla on jo ihan oma blogitekstini ja hänen käyttäytymisestään.
http://mosaiikkiblogi.blogspot.fi/2017/03/avoin-kirje-jan-edelmannille-mita-te_29.html 

En oikein tiedä, miten suhtautuisin Markku Naumaseen (ps.) joka soitti minulle perjantaina juuri ennen hiihtolomaa 18.2.2017, ja esitteli itsensä opetuslautakunnan jäsenenä, ja aloitti puhelun sanoilla, että "Olet kuulemma nostanut kätesi pystyyn yhteisen keskustelutilaisuuden järjestämisestä..." Hän vaati minua pitämään vanhempainyhdistyksen puheenjohtajana Vanvary:n kanssa "hätäkokouksen" koulumme sisäilma-asioihin liittyen, johon viitattiin myös HS:n artikkelissa 14.2.2017 http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005088117.html. Hän sanoi mm. että koulumme sisältää sädesientä ja jos hänellä olisi lapsi koulussa, niin ottaisi hänet välittömästi pois koulusta. Kun sanoin, että mielelläni pidän keskustelutilaisuuden koulun kanssa asiasta vanhemmille, niin hän hermostui ja huusi, että ajattelen kuin virkamies, enkä välitä koulun lapsista. Hän sanoi, että en ole kykenevä toimimaan koulumme vanhempainyhdistyksen puheenjohtajana.

Kyseinen henkilö ei lainkaan kysynyt, että mitä olimme jo asialle tehnyt vanhempainyhdistyksenä siihen mennessä vaan huusi ja syytti minua, etten välitä lasten terveydestä, enkä ota asiaa vakavasti. 

Lupasin hänelle, että käsittelemme mahdollisen "hätäkokouksen/keskustelutilaisuuden" ohjelmaa vanhempainyhdistyksenä, kun hän sen lähettää. (Sitä ei ikinä kuulunut) Seuraavana päivänä soitin ja tiedustelin vielä, että missä vaiheessa hän on sitä ohjelmaa lähettämässä, koska tuleva viikko oli hiihtolomaviikko, jolloin suurin osa oli lomalla. Sanoin että tottakai otan asian vakavasti, jos opetuslautakunnan jäsen soittaa tavalliselle kuntalaiselle ja kertoo tällaisen asian. Tässä vaiheessa hän sanoi, että tämä oli hänen henkilökohtainen mielipide, ja kysyi että mitä mieltä minä olin...

Mielestäni tällaiset asiat eivät ole mielipideasioita vaan täytyy perustua faktatietoihin.

Lähetin hänelle vielä kirjallisen kysymyksen 20.2.2017, että mihin faktaan hän perustaa "mielipiteensä" että koulussa olisi sädesientä. Toki laitoin kysymyksen myös tilakeskuksellekin, ja samalla tiedustelin, että olisiko mahdollista järjestää homekoira koululle tekemään tutkimuksia.

Olin myös 18.2.2017 laittanut viestin kaupunginhallituksen puheenjohtajalle Tapani Mäkiselle (kok.) tästä huolesta, että koulussamme epäillään olevan hometta, ja pyytänyt häntä mahdollisesti omalta osaltaan viemään asiaa eteenpäin. 22.2.2017 Vantaan kaupungilta tulikin tiedote, jossa kerrottiin, että homekoira otetaan myös koulumme sisäilmatutkimuksiin mukaan.

Markku Naumanen soitti minulle vielä uudestaan 14.3.2017, kun olin kertonut Vanvary:n sisäilmatoimikunnan puheenjohtajalle, että emme tule pitämään kuntavaaliehdokkaille "hätäkokousta/keskustelutilaisuutta". Hän sanoi, että on todella pettynyt tästä asiasta ja taas sain häneltä kylmää kyytiä ja uhkauksen, että onko minulle ok, että medialle annetaan lausunto, että minä vanhempainyhdistyksen puheenjohtajana menen virallisen kanavan kautta koulumme sisäilmankäsittelyn osalta.

Tämä sopi minulle varsin hyvin, ja teinkin siitä erillisen mielipidetekstin Vantaan Sanomiin, jotta se tulisi itseni kirjoittamana eikä jonkun muun kirjoittamana. Onpahan se sitten mustaavalkoisena. 

Vaikka Markku Naumanen varsin provokatiivisesti esitti asiansa, enkä ollut kyllä todellakaan iloinen siitä, millä tavalla hän asiansa esitti, niin sai se minussa ainakin "vipinää kinttuihin". Ehkä aika näyttää myöhemmin, että oliko se hyvä vai huono...

Joskus räyhäämisenkin takaa voi kuunnella sitä hiljaista signaalia, mitä halutaan viestiä. Kaikista kauheintahan tässä on, että hän voi olla myös oikeassa... Se mitä en halunut, oli huolestuttaa muita vanhempia tästä asiasta, ja toivoinkin, että asiaan puututaan mahdollisimman pian, ja onneksi siihen oli hiihtolomalla vielä aikaa. 22.2.2017 tulikin Vantaan kaupungin tiedote, jossa oli mm. seuraava teksti:

"Ympäristökeskus tulee tekemään kattavan tarkastuksen molempien koulurakennusten tilojen terveellisyydestä ensi viikolla. Lisäksi tilakeskus käyttää homeiden aistimiseen koulutettuja koiria osana tutkimusten tekemistä mahdollisten ongelmakohtien havainnoimiseksi. Tilakeskus tulee hankkimaan riittävän määrän tehokkaita ilmanpuhdistimia ja suunnitelma puhdistimien hankinnasta on työn alla. Etelä-Suomen aluehallintovirasto tekee työsuojelutarkastuksen kohteessa 27.2.2017."
( http://www.vantaa.fi/uutisia/kaikki_uutiset/101/0/130499 )

27.2.2017 Vantaan Sanomat kirjoittikin, että koulullemme tulee 55 uutta ilmanpuhdistinta:
http://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/490923-mikkolan-koulu-saa-yli-50-uutta-ilmanpuhdistinta

22.3.2017 tuli Vantan kaupungin tiedote, jossa sanottiin että Ympäristökeskuksen terveydensuojelutarkastajat tekivät tarkastukset koulumme kummassakin rakennuksessa 1.–3.3.2017. Tämän lisäksi Aluehallintovirasto teki koulussa työsuojelutarkastuksen 27.2.2017, mutta raportti ei ole vielä valmistunut. Lähde: http://www.vantaa.fi/sisailma/tiedotteet

Avoin kirje Jan Edelmannille - Mitä Te olette tehneet koulumme sisäilmaongelmien ratkaisemiseksi?

Hyvä kuntavaaliehdokas Jan Edelmann (kok.), 

Olette kirjoittaneet Vantaan Sanomiin 29.3.2017 Vaaliareenalle  otsikolla "Sisäilmaongelmat ovat paljastaneet kaupungin johtamisessa vakavia ongelmia" ja olette kritisoineet kaupungin johtoa ja vedonneet äänestäjien vastuuseen sisäilmaongelmissa. Haluaisin kysyä Teiltä, että

• mitä Te olette konkreettisesti tehneet koulumme sisäilmaongelmien osalta?
• miksi meidän kuntalaisten pitäisi äänestää juuri Teitä kuntavaaleissa?

Olette osoittaneet kiinnostusta meidän koulun sisäilma-asioihin. Olette mm. toimineet vielä 6.3.2017 asti Vantin hallituksen jäsenenä. Vantti vastaa koulujen siivouksesta sekä ateria- ja kiinteistöpalveluista. Olen Teiltä tiedustellut 28.2.2017, että onko Teillä mahdollisuutta perehtyä koulussamme käytettyihin kemikaaleihin ja -puhdistusaineisiin yhdessä Vantin johdon kanssa, että ovatko ne turvallisia ja terveellisiä, ja olen saanut tiedon että kemikaaliluettelo on teille toimitettu.

13.3.2017 lähetin teille viestin, jossa tiedustelin, että miten olette käyttäneet Vantilta saamaanne tietoa  puhdistuskemikaaleista ja arvioinut niiden turvallisuutta ja terveyttä. Tai oletteko Te laittaneet ne eteenpäin tutkittavaksi? Tai onko Teillä omaa näkemystä siitä, että täyttävätkö ne turvallisuuden kriteerit?

Samoihin aikoihin sain tiedon, että keräsitte Facebookin Vantaan Puskaradio -ryhmässä Mikkolan koulun ja muiden koulujen/päiväkotien vanhemmilta "mystisiä" oireita koulumme oppilailta. Kuvaatte viestissä tarkkaan sisäilman aiheuttamia oireita, ja pyydät lähettämään tiedot sähköpostilla teille.

13.3 pyysin Teilta reksiteriselostetta nähtäväksi, siitä mikä on tietojenne keräämisen tarkoitus ja esitin teille seuraavat kysymykset:

• Kuka tietoja käyttää ja mihin tarkoitukseen?
• Miten olette varmistanut tietosuojan, yksityisyyden suojan ja tietoturvan, kun käsittelette arkaluontoisia asioita? 
• Miten otatte lasten oikeudet huomioon lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä, kun käsittelette heidän arkaluontoisia asioita?
• Oletteko perehtynyt siihen ketkä saavat käsitellä terveystietoja?

Olen myös kertonut Teille, että jokaisessa organisaatiossa on tietyt ennalta sovitut pelisäännöt, joita noudattamalla asioita edistetään. Kun niistä poiketaan, niin sillä on aina seurauksia, jotka ei aina edesauta asioiden eteenpäinviemisessä. Lisäksi olen maininnut Teille, että olen erittäin huolestunut, että Mikkolan koulun lasten terveystietoja kerätään erilaisin menetelmien ohi virallisten kanavien.

Olen laittanut Teille vielä tiedoksi oheisen ohjeistuksen Sisäympäristöongelmien ratkaiseminen kuntien rakennuksissa. Ohje toimintatavoista sisäympäristöongelmia hoitaville ryhmille ja henkilöille http://shop.kunnat.net/product_details.php?p=351

Olen pyytänyt Teiltä vastausta tämän asian tiimoilta.

14.3.2017 olen saanut Teiltä oheisen viestin:
"Luuletko tosiaan, että annan sinulle mitään tietoja, jotka ovat luottamuksellisia ja kirjesalaisuuden piirissä olevia? Tietosuojavaltuutettu ei tule noteeraamaan asiaa mitenkään.

Mitä tulee siivousaineisiin niin, niillä ei ole mitään väliä, kun koulu vuotaa kuin juustohöylä.  Voit rauhassa odotella tästä raporttia sillä aikaa, kun lapset sairastuvat koko ajan pahemmin.

Hyvä, että kehotat lasten vanhempia ilmoittamaan sairauksista virallisille tahoille. Sitä ei ole nyt tehty tarpeeksi.

Ystävällisin terveisin,
Jan Edelmann"

Hyvä Jan Edelmann: kyseessä on Tietosuojalaki: 
En ole ollut kysymässä Teiltä lähetettyjen tietojen sisällöstä terveystietojen osalta vaan laillista rekisteriselostetta. Jos joku taho kerää sähköisesti tietoja, siitä tulee olla rekisteriseloste Henkilötietolain mukaisesti http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990523

Siinä on myös kohta:  Luku 3: 11 § Arkaluonteisten tietojen käsittelykielto kohta 4)

"Arkaluonteisten henkilötietojen käsittely on kielletty. Arkaluonteisina tietoina pidetään henkilötietoja, jotka kuvaavat tai on tarkoitettu kuvaamaan:

3) henkilön terveydentilaa, sairautta tai vammaisuutta taikka häneen kohdistettuja hoitotoimenpiteitä tai niihin verrattavia toimia"

Kysyisin Teiltä Jan Edelmann, mitä Te olette tehneet Mikkolan koulun sisäilmaongelmien hyväksi, paitsi provosoineet sosiaalisen median kanavilla kouluamme? Olisiko Teidänkin aika kurkata peiliin eikä vain syyttää muita tästä kompleksisesta ongelmasta?